lauantai 6. helmikuuta 2016

Haparoivia askeleita rasistina

Nyt olen ollut jo viikon verran rasisti. Tai siis olen ollut aina, en vain ole tiennyt sitä kuin vasta viikon ajan. Minulla on vielä matkaa siihen, että heilaisin julkisilla paikoilla, mutta ehkä sekin tulee vielä - tosin elimistöni on niin tottunut vaikeaan välimaastossa elämiseen, että hikoilen runsaasti, joten kainalotuuletukset tuntuvat vähän epäesteettisiltä. Eleen epäeettisyys taasen varmaankin väistyy sitten, kun tulen enemmän sinuiksi uuden roolini kanssa. Itse asiassa hikoilukin on varmasti omiaan vähenemään nyt, kun minun ei enää tarvitse kuvitella, että olisin "suvakkien" kanssa jotenkin samalla puolella, ja että minun täytyisi yrittää toimia välittäjänä rasismiin kallellaan olevien henkilöiden ja "omien ihmisteni" välillä. Mutta enää minun ei tarvitse puuttua rasistisiin heittoihin. Sehän tuntuisi nyt väärältä, kun olen itse tullut määritetyksi rasistiksi.
Olin tässä pari päivää sitten ostoskeskuksessa ystäväni ja hänen ystävänsä kanssa. Ystäväni kaveri sanoi maahanmuuttajia nähdessään: "Mitä nuokin täällä tekevät?". Entinen minä olisi sanonut "En tiedä - ostoksia?". Uusi minä ei vielä osannut sanoa: "Niinpä! Ei noilla ole mitään oikeutta olla täällä!". Niinpä olin kerrankin hiljaa - ja sehän kuulemma sopii minun rooliini "tolkun ihmisenä"! Kätevää, alan oppia. Hiljaiset vedet ovat syviä... ja pahoja.
Olen oikeastaan aika helpottunut. Viime kuukaudet olen tässä välimaastossa taiteillut ja stressaantunut siitä hirveästi. Koko ajan olen miettinyt suhdettani ja asemaani erilaisiin kannanottoihin. Hirveän paljon energiaa on mennyt rasistisista kommenteista masentumiseen. Ja erityisesti olen ollut ahdistunut siitä, että ihmiset ovat keskittyneet vihaamaan olkiukkoa nimeltä suvakit. Mutta nyt, kun "tolkku" on määritelty sinne rasistien puolelle, olen saanut luvan ottaa iisisti. Yksinkertaisuudessa on kauneus.
Vähitellen opettelen rasismin taitoja. Kuulemma minun pitää nyt sitten tolkun ihmisenä mennä seuraavaksi heittelemään polttopulloja. Jaa-a. Tässä on vielä paljon opittavaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti